Rendleshamin ufotapaus

Rendleshamin ufotapaus on nimitys sarjalle raportoituja havaintoja selittämättömistä valoilmiöistä sekä väitetystä tuntematonta alkuperää olevan aluksen tai alusten laskeutumisesta Rendleshamin metsässä.

Silminnäkijä ja virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles Halt on myös esittänyt eriävän mielipiteensä ja väittää, että tapahtumaa pyrittiin pimittämään sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden toimesta. Jälkikäteen saatu todistusaineisto viittasi siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriöllä oli hallussaan huomattava asiakirja-aineisto aiheesta, mikä johti väitteisiin salailusta; jotkut ovat tulkinneet tämän osana laajempaa systemaattista tiedon pimittämistä liittyen ufoilmiön todelliseen luonteeseen. Kun tämä aineisto julkistettiin vuonna 2001, kävi ilmi että se koostuu enimmäkseen puolustusministeriön sisäisestä kirjeenvaihdosta ja vastauksista yleisöltä tulleisiin tiedusteluihin.

26. joulukuuta (tapahtumat)

Noin kello kolme yöllä 26. joulukuuta 1980 partio Woodbridgen itäiseltä portilta raportoi outoja valoja, jotka näyttivät laskeutuvan läheiseen Rendleshamin metsään. Sotilaat pitivät sitä ensin pakkolaskun tehneenä lentokoneena, mutta mentyään metsään tutkimaan, he näkivät outojen valojen liikkuvan puiden lomassa, samoin kuin kirkkaan valon, joka näytti tulevan maahan laskeutuneesta tunnistamattomasta kohteesta. Yksi sotilaista, ylikersantti Jim Penniston, väitti myöhemmin kohdanneensa "tuntematonta alkuperää olevan aluksen" ja tehneensä yksityiskohtaisia muistiinpanoja sen piirteistä, koskeneensa sen "lämmintä" pintaa, sekä kopioineensa lukuisia symboleita sen rungosta. Esine väitetysti lensi pois lyhyen lähikontaktin jälkeen. Penniston myös väitti nähneensä aluksessa kolmijalkaisen laskutelineen, joka jätti jälkeensä kolme painaumajälkeä maahan, mitkä olivat näkyvissä vielä seuraavana päivänä. Penniston sittemmin esitti käsityksenään, että "alus" jonka hän kohtasi oli tullut tulevaisuudesta, ja sen miehistönä oli aikamatkustajia, ei maan ulkopuolisia olentoja.


Paljon lisätietoa (suomeksi) Wikipediasta

Muinaiset astronautit

Muinaiset astronautit viittaavat näennäistieteellisenä pidettyyn teoriaan, jonka mukaan Maassa on ihmiskunnan esihistorian aikana vieraillut humanoideja toisilta planeetoilta, ja he ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla ihmiskunnan kehitykseen. Näin olisi tapahtunut "paleokontakti" toisen planeetan sivilisaation kanssa, joka olisi vaikuttanut maan uskontoon, teknologiaan ja kulttuuriin.

Todisteita muinaisastronauttien tueksi on haettu uskontojen pyhistä teksteistä, legendoista ja myyteistä, sekä menneisyyden taiteesta, esineistöstä, monumenteista ja raunioista. Teorian kannattajat pitävät muinaisastronauttiteorian todisteina muun muassa muinaisessa taiteessa joskus esiintyviä avaruusmiestä muistuttavia hahmoja.

Aikamatkustaja

Onko kuvassa oleva aikamatkustaja? Yllä oleva kuva on peräisin 1940-luvulta. Uudelleen avaaminen  South Fork Bridge Gold Bridge, BC, Kanadassa.

Kuvan voit katsoa myös Kanadan virtuaali museosta. LINKKI

Kaikki näyttää hyvältä, kunnes tarkastellaan oikealla olevan kuvan miestä. Jotenkin hän ei oikein sovi muiden ihmisten joukkoon.

Miehen vaatteet näyttävät ikään kuin enemmän nykyaikasemmilta: aurinkolasit, huppari, kuvallinen t-paita.

Satakunnan tulipallo

Suuri valopallo herätti runsaasti huomiota maanantaina.

Muun muassa Säkylässä tehtiin havainto valtavasta valoilmiöstä. Kello neljän aikaan iltapäivällä pimeälle taivaalle ilmestyi yllättäen hehkuva pallo, joka jätti jälkeensä kellertävän ”pyrstön”.

- Lännestä lensi valtava valopallo. Se näytti lentävän vaakasuorassa mäntyjen yläpuolella, IS:n lukija kertoo.

Silminnäkijän mukaan valoilmiö näkyi taivaalla hetken ajan, kunnes se välkähti ja katosi.

- Se liikkui nopeammin kuin lentokone, mutta ei pitänyt lainkaan ääntä, nainen kuvailee havaintoaan.

Satakunnassa tehtiin maanantaina runsaasti havaintoja samaisesta valoilmiöstä. Ursan havaintojärjestelmä Taivaanvahdin mukaan maanantaina tehtiin yli 70 havaintoa kyseisestä valosta. Lukuisissa havainnoissa tulipallon kerrotaan olleen täysikuuta kirkkaampi.

Ursa kertoo sivuillaan tulipallotyöryhmän Esko Lyytisen uskovan putoamisalueen sijaitsevan Huittisista itään, mahdollisesti Sastamalan ja Lempäälän välillä.



Lähde: IS

Kummituslentokoneet

Kummituslentokoneet olivat lähinnä 1930-luvulla enimmäkseen pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa lentäneitä tunnuksettomia lentokoneita. Niitä nähtiin myös muualla maailmassa, muun muassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Kummituslentokoneet poikkesivat tehtyjen havaintojen mukaan silloisista lentokoneista: niissä oli monesti maahan suunnattuja valonheittäjiä, ne lensivät mahdottomissa säissä, tekivät uskomattomia lentosuorituksia ja niissä ei ollut tunnuksia.

Kummituslentokone viihtyi erityisen hyvin lumimyrskyssä, mutta myös sumussa. Monesti koneiden ohjaamo oli kirkkaasti valaistu. Koneet lensivät usein vaarallisen matalalla tai leijailivat ilmassa paikallaan.Koneista saattoi kuulua normaali lentokoneen ääni, tai ne saattoivat olla täysin äänettömiä. Niiden tekemät lentosuoritukset olivat teknisesti mahdottomia. Koneille ei tiettävästi koskaan sattunut onnettomuutta.

Koneiden laskeutumissuksien jälkiä löydettiin, mutta miehistöä ei yleensä nähty, kerran tosin nähtiin koneen kirkkaasti valaistussa ohjaamossa kaksi valkeaturkkista miestä.

Nykyiset ufotutkijat pitävät niitä ufoina. Aikalaiset taas olettivat niiden olleen salakuljettajien koneita tai venäläisiä, saksalaisia tai jopa japanilaisia vakoilukoneita. Suomen puolustusvoimien vuoden 1937 raportin mukaan ne olivat mielikuvituksen tuotetta. Monesti kummituslentokoneita pidettiin harhanäkyinä, huhupuheina tai joukkosuggestiona.

Kummituslentäjiä lenteli erityisesti talvina 1933-1934 ja 1936-1937 Fennoskandian pohjoisosan yllä.
Talvella 1933-1934 tuli Norjasta 234 raporttia, 137 Suomesta ja 96 Ruotsista. Ruotsin ilmavoimat etsivät kummituslentokoneita tuloksetta.

Suomen Ilmavoimat pyrki ensisijaisesti tutkimaan olivatko havainnot tuntemattomia lentokoneita.

Ilmavoimat suoritti tammikuun 31. 1934 yölennon lentokoneen valojen näkymisen kokeilemiseksi. 1500 metrissä koneen havaitseminen ei onnistunut harjaantumattomalle moottorin äänen kuuluessa. Puolipimeässä 300. metrin korkeudessa havaittiin keula- ja perävalo ja purjehdusvalot järjestyksessä vihreä ja punainen. Keula - ja perävalo näkyivät noin 15-20 km:n etäisyydeltä. Ne olivat ainoat valot jotka näkyivät suoraan havaitsijan yli lennettäessä.


 Wikipedia

Flatwoodsin hirviö

Flatwoodsin hirviö, tunnettu myös Braxtonin piirikunnan hirviönä, on väitetty tapahtuma, joka tapahtui 12. syyskuuta 1952 Flatwoodsissa Länsi-Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Tuona iltapäivänä sheriffi Robert Carr ja varasheriffi Burnell Long kutsuttiin tutkimaan palavaa esinettä, jonka nähtiin putoavan taivaalta maahan Flatwoodsissa Elk Riverin lähellä.

Myöhemmin, hämäränkoitossa, neljä jalkapalloa pelaamassa ollutta poikaa näkivät jonkin laskeutuvan Bailey Fisherin talon lähistöllä olevalle kukkulalle. Matkalla kukkulalle poikien seuraan liittyi Kathleen Mayn kaksi poikaa.

Paikan päällä pojat väittivät nähneensä sihisevän, hohtavan noin kolme metriä halkaisijaltaan olevan esineen. Sen vieressä he näkivät leijuvan olennon, jolla oli kirkkaat punaiset kasvot, "pataässän muotoinen pää" ja kirkkaanvihreä vaatetus, joka roikkui laskoksilla vyötäröltä. Olento vaikutti leijuvan hypäyksittäin lapsia kohti. Lapset lähtivät juoksemaan kukkulalta alas Mayn kotiin, josta he soittivat sheriffin toimistoon. Tutkimuksien lopputuloksena pääteltiin, että lapset olivat nähneet meteorin ja jonkin eläimen, esimerkiksi pesukarhun tai pöllön, silmät olivat pelästyttäneet heidät.

Pumapunku

Pumapunku on iso temppelialue, joka sijaitsee Tiwanakussa, Boliviassa. Puma Punku tarkoittaa, 
“Puuman ovi”.

Pumapunku on tehty noin 15000 vuotta ekr, mutta uusimpien arvioiden mukaan 200 vuotta ekr. Temppeli on 17 metriä korkea ja pituutta alueella on 500 metriä.

Tästä ovat eri mysteerikirjailijat kehitelleet huimia oletuksia väittäen sen olevan hyvin vanha, ja liittyvän muinaisiin astronautteihin tai Atlantikseen.

Pumapunkun rakentaminen olisi nykyaikanakin erittäin vaikeaa.

Wikipedia

Alien helped build Puma Punku?

Naradan metallikierteet

Naradan metallikierteet ovat Ural-vuoristossa sijaitsevan Narada-joen ympäristöstä löydettyjä pieniä, enimmäkseen spiraalin muotoisia esineitä. Esineet löysi vuosina 1991–1993 joukko kullanetsijöitä. Esineiden koko vaihtelee kolmesta senttimetristä 0,003 millimetriin. Myöhemmin esineitä on löydetty myös Kožim-, Balbanju-, Vtvisty- ja Lapkhevozh-jokien ympäristöistä, 3–12 metrin syvyydestä.

Esineet koostuvat useista metalleista: suurimmat ovat kuparia ja pienemmät volframia ja molybdeeniä. Esineiden löytösyvyyden mukaan niiden iäksi on määritelty 2 000–20 000 vuotta.

Esineet löytäneen geologiryhmän toimeksiantaja oli venäläinen geologinen instituutti ZNIGRI. Tohtori Valeri Uvarovin mukaan löydettyjä esineitä on tutkittu eri tahojen toimesta Pietarissa, Syktyvkarissa ja Helsingissä. Tohtori Jelena Matvejevan mukaan löytökerrokset ajoittuvat myöhempään pleistoseenikauteen.

Esineiden alkuperästä on esitetty useita teorioita. Mikäli iänmääritys pitää paikkansa, niitä ei nykytiedon mukaan voida pitää ihmisen valmistamina. Joidenkin mukaan esineet ovat todiste maan ulkopuolisen sivilisaation oleskelusta alueella tuhansia vuosia sitten. Erään teorian mukaan esineet voisivat olla peräisin jonkin tuhotun ja haudatun Neuvostoliiton aikaisen tehtaan jäänteistä.

Wikipedia