Creepypasta






Aamurutiinit

Silmä auki. Toinenkin. Kylläpäs väsyttää. Aivan kuin en olisi nukkunut lainkaan. Käännän kylkeäni ja näen sinut. Nukut niin rauhallisesti, hengityksesi on tasaista, melkeinpä huomaamatonta. Annan pusun poskellesi ja nousen sängystä, suuntaan vessaan aamutoimiin. Upotan kasvoni kylmään veteen herätäkseni kunnolla, minkä jälkeen ajan partani. Onpas se kasvanut, kuin huomaamatta. Kävelen olohuoneeseen, jossa lapseni ovat ilmeisesti nukkuneet koko yön. Raukat varmaan väsähtäneet kesken leikkien. Vanhin makaa sohvalla ja kaksi muuta lattialla hassuissa asennoissa. Nuorimmaiseni on kolhaissut päänsä, parasta hakea laastari jotta verenvuoto lakkaisi. Ihmettelen kuinka hän on saanut unta vuotava viilto päässään. Tämän jälkeen pukeudun, nappaan autonavaimet, avaan ulko-oven ja kävelen autolleni. Ennen kuin käynnistän auton, soitan poliisille ja teen ilmoituksen neljästä ruumiista. Kaikkea sitä voikin käydä näinkin rauhallisella asuinalueella.



Onko ketään kotona?


Kun minä olin lapsi, asuimme vuokratussa kaksikerroksisessa talossa. Isäni ja äitini olivat molemmat töissä, joten olin usein koulun jälkeen yksin kotona. Yhtenä iltapäivänä tulin kotiin ja talo oli täysin pimeä. Huusin "Äiti?" ja vastaus "Niin?", kuului yläkerrasta. Huusin uudestaan, ja taas kuului sama vastaus. Kun hän vastasi, nousin portaita ylös yläkertaan. Kun olin yläkerrassa, kutsuin vielä kerran, "Äiti?". Äidin vastaus kuului perällä olevasta huoneesta. Minulla oli hieman paha olla ja samalla kova halu nähdä äitini, joten lähdin kävelemään kohti huonetta josta ääni kuului. Juuri sillä hetkellä ovi avautui alakerrassa ja kuulin jonkun tulevan sisään. "Onko ketään kotona?", äitini huusi ovelta iloisella äänellä. Kun kuulin äitini äänen, oloni koheni huomattavasti. Käännyin ympäri ja olin jo menossa alakertaan, kunnes muistin aikaisemmin kuulemani äänet. Kiinnitin katseeni portaiden yläpäästä kohti huonetta ja sen ovea. Hiljaa ja hitaasti, ovi avautui hieman. Hetken ajan luulin nähneeni pimeässä huoneessa jotain outoa - kalpeat kasvot, tuijottamassa minua.



Kännykkä

Muutamia kuukausia sitten serkkuni (yksinhuoltajaäiti) oli saanut uuden matkapuhelimen. Pitkän työpäivän jälkeen hän laittoi puhelimensa pöydälle ja alkoi katselemaan televisiota, kunnes hänen poikansa tuli hänen luokseen ja kysyi voisiko tämä leikkiä hänen puhelimellaan. Serkkuni antoi luvan, kunhan hän ei soittaisi kenellekään tai koskisi tekstiviesteihin. Poika myöntyi ja meni huoneeseensa kännykän kanssa. Noin kello 23:20 serkkuani alkoi väsyttää joten hän päätti laittaa poikansa nukkumaan ja mennä itse myös. Hän meni pojan huoneeseen vain huomatakseen ettei tämä ollut siellä. Hän meni omaan huoneeseensa ja löysi poikansa nukkumasta sängyssä puhelin kädessään. Tarkistaessaan puhelinta, hän huomasi vain pieniä muutoksia tehdyn, kuten taustakuvan muuttamisen ja soittoäänen vaihtamisen. Lopulta hän meni kuvat-osioon ja alkoi poistamaan pojan ottamia kuvia, kunnes tuli viimeisen kohdalle. Kun hän ensin näki sen, hän ei ollut uskoa silmiään. Siinä oli hänen poikansa nukkumassa sängyllään, mutta näytti kuin kuva olisi otettu jonkun hänen yläpuolellaan olevan toimesta. Kuvassa näkyy ilmeisesti vanhemman naisen kasvojen vasen puoli.




Posliininukke

Olipa kerran perhe johon kuului kolme tyttöä ja Isä. Eräänä päivänä isän piti lähteä työmatkalle. Kaikki tytöt saivat esittää toivomuksen mitä haluaisivat. Vanhin tyttö toivoi farkkuja, Keskimmäinen paidan ja nuorin posliininuken. Sitten pari päivää työmatkan alkamisen jälkeen isä tuli kotiin. Nuorin tyttö jätti posliininuken ikkunalaudalle. Kun tyttö heräsi, posliininukke oli hänen kasvojensa päällä. Tyttö kiljui niin, että kaikki tulivat katsomaan. He päättivät laittaa posliininuken pahvilaatikkoon yön ajaksi. Sitten kun isä tuli yön jälkeen katsomaan tyttöään, hän koki järkytyksen. Tyttö oli raadeltu kynsillä. ja tytön vieressä oli posliininukke, jolla oli terävät kynnet esillä.



Patsas

Muutamia vuosia sitten kahden pienen lapsen vanhemmat päättivät pitää tauon ja lähteä ulos juhlimaan. He kutsuivat luotetuimman lapsenvahtinsa vahtimaan taloa ja lapsia. Hänen tultuaan lapset olivat jo nukkumassa, joten vanhemmat ohjeistivat lapsenvahtia lähinnä istumaan ja katsomaan etteivät ylivilkkaat lapset herää ja ala hajoittaa paikkoja. Myöhemmin samana yönä, lapsenvahti kyllästyi ja meni katsomaan televisiota, muttei voinut katsoa sitä olohuoneessa koska olohuoneen televisiossa ei ollut digiboxia (vanhemmat eivät halunneet lastensa katsovan liikaa roskaa, joten tuo televisio oli lähinnä videoita varten). Hän soitti lasten vanhemmille ja kysyi, voisiko hän katsoa televisiota heidän makuuhuoneessaan. Vanhemmat vastasivat totta kai myöntävästi, mutta lapsenvahdilla oli vielä yksi kysymys.. hän kysyi, voisiko peittää makuuhuoneessa olevan pöllöpatsaan peitolla tai vaatteella, koska se pelotti häntä. Puhelimesta ei kuulunut hetkeen mitään, kunnes puhelimessa sillä hetkellä oleva isä sanoi "Ota lapset ja lähde ulos talosta.. Me soitamme poliisin. Meillä ei ole pöllöpatsasta." Poliisi löysi kaikki kolme talossa ollutta kuolleina kuusi minuuttia puhelun jälkeen. Mitään pöllöpatsasta ei koskaan löydetty.



Hissi

Kerrostalossa jossa nykyään asun, pyörii tarina tytöstä, joka asui yhdessä asunnoista. Hän asui seitsemännessä kerroksessa ja hänellä oli tapana tulla kotiin myöhään, sillä hän työskenteli gradunsa kanssa ja hänen koulunsa oli melko kaukana hänen kämpästään. Joka kerta kun hän meni hissiin, se pysähtyi neljännessä kerroksessa. Ovet eivät auenneet tai mitään, mutta hänelle tuli silti tämä tunne siitä, että joku tulisi sisään hänen seurakseen. Tiedättekö sen tunteen kun joku seisoo vieressänne ja tuijottaa teitä, vaikkette edes näkisi häntä? Joka tapauksessa, tämä tapahtui hänelle jok'ikinen kerta. Itse asiassa se äityi niin pahaksi, että eräänä tiettynä iltana hän pyysi äitiänsä odottamaan häntä aulassa, jotta tämä voisi pitää tytölle seuraa hissimatkan ajan. Äiti totta kai myöntyi. Tuona yönä tyttö saapui kotiin myöhemmin kuin yleensä, noin kello 3 yöllä. Onneksi hänen äitinsä oli silti vielä odottamassa aulassa, niin kuin lupasi. He menivät hissiin yhdessä, ja kun hissi pysähtyi neljännessä kerroksessa, tyttö katsoi äitiään ja sanoi "Tajuatko nyt mitä tarkoitan? Näin tässä aina käy!". Vanhempi nainen, tarkoituksenaan helpottaa tyttärensä oloa, laski kätensä hänen olkapäälleen ja nojasi häntä vasten, juuri ennen kuin kuiskasi "Näytänkö todella äidiltäsi?" Tyttö löydettiin seuraavana päivänä hissistä, yksin. Hän oli kuollut, eikä hänen ruumiissaan ollut merkkejä väkivallasta. Ainoa asia mikä kiinnitti tutkijoiden huomion, oli hänen kasvonsa, jossa näkyi puhdas kauhu.



Metsästäjä

Eräänä viikonloppuna metsästäjä, joka oli ollut metsässä koko päivän, huomasi kadottaneensa suunnan. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten hän päätti edetä yhteen suuntaan kunnes tulisi ulos metsästä. Taivas tummui todella nopeasti, joten hän kiristi tahtia välttääkseen metsässä yöpymisen. Jonkin aikaa tarvottuaan metsästäjä törmäsi mökkiin. Huomattuaan kuinka pimeää oli, päätti tämä katsoa voisiko siinä yöpyä. Mökkiä lähestyessään hän huomasi oven olevan auki. Sisällä ei ollut ketään, joten mies päätti asettua mökin ainoalle vuoteelle ja oletti tapaavansa omistajan aamulla. Katsoessaan ympärilleen, näki hän useita hämmästyttävän yksityiskohtaisesti toteutettuja, kasvoja kuvaavia maalauksia seinällä. Maalausten kasvot olivat luonnottomasti vääristyneet vihaa kuvaaviin ilmeisiin, ja ne kaikki näyttivät tuijottavan suoraan häntä. Metsästäjä ei saanut niitä mielestään, vaan alkoi tuntea olonsa koko ajan epämukavammaksi - kuvat alkoivat pelottaa häntä. Mies päätti katsoa niitä tarkemmin aamulla, kun oli valoisampaa. Hän sulki silmänsä, käänsi kylkeä ja nukahti. Aamulla auringonsäteet herättivät metsästäjän ja hän muisti maalaukset. Kun hän nousi katsomaan niitä, hän tajusi ettei huoneessa ollut maalauksia - vain ikkunoita.


11 kommenttia:

Kommentit tarkistetaan ennen niiden hyväksymistä.